|
Post by Iitu on Jul 6, 2013 15:07:21 GMT
|
|
EEva
Uusi ja aloitteleva
Posts: 50
|
Post by EEva on Jul 20, 2013 8:13:15 GMT
Keskiviikko 10.7.2013 klo. 23.47Ripen valkea harja heilahti kun vippasin satulan selkään. Suoristin satulahuovan ja laitoin satulavyön kiinni. Tulin ulos Ripen karsinasta ja otin satulatelineen koukusta Ripen suitsen. Otin Ripen turvasta kiinni ja yritin saada kuolaimet Ripen suuhun. Pian Rippe otti ne ja sujautin suitset sille päähän. Kiristin turparemmin ja poskiremmin. Vielä suojat ja olisin valmis lähtemään yömaastoon! Käväisin hakemassa suosat karsinan oven edessä olevasta korista ja sujautin ne Ripelle. Katsoin ulos karsinasta ja huomasin, että Chani ja Siru eivät olleet vielä valmiit. Pepsiltä puuttui suitset ja suojat ja Siru laittoi juuru tällä hetkellä suitsia Sannille. Huomasin Anstan mittailevan jalustimia Rosen satulasta, joten itsekin menin Ripen viereen ja otin jalustimet alas. Säädin ne ikealle korkeudelle kättä mittana käyttäen, kuten minulle oli opetettu eräällä tallilla. Ei arvaisi että kello on kohta kaksitoista keskiyöllä, sillä ulkona oli aivan valoisaa. Ehkä hieman hämärämpää kuin keskipäivällä, mutta kuitenkin! - Joko kaikki ovat valmiita? kuului Iitun ääni tallin uumenista. Kuulin Anstan ja Sirun huikkaavan että joo. - Kyllä! anoin minä. - Ihan kohta, kuului Chanin ääni Pepsin karsinasta. - Nyt! - Sitten lähdetään! Iitu huikkasi ja talutimme hevoset ulos tallista kentälle.
Kiristin satulavyötä ja laskin vasemmanpuoleista jalustinta parilla reiällä, että pääsisin selkään. Sitten, yks, kaks, kolme, nyt! Ponnistus ja selkään. sitten kokeilin oikeanpuoleita jalustinta, hyvä. Nostin vasemmanpuoleisen jalustimen saman mittauseksi ja laitoin sen jalkaan. Olin valmis maastolenkille. Otin ohjia hieman tiukemmalle ja laitoin raipan oikeaan käteen. Iitu katsoi että kaikki olivat valmiina ja huikkasi sitten: - Lähdetään. Tullaan sellaisessa järjestyksessä että... hmm... Vaikka niin että minun perään tulee Chani, itten EEva, Ansta ja viimeisenä Siru. Ja Ansta yrittää pysyä muiden mukana, voitte ottaa raviakin jos tuntuu että jäätte hirveästi jälkeen. Noin, ja sitten matkaan! Lähdimme menemään kohti tallia, mutta emme tietenkään kävelleet päin tallia vaan kiersimme tallin taakse. Sieltä lähdimme polulle, joka meni rantaa pitkin.
Saavuimme viiden minuutin päästä hiekkatielle peltojen keskelle ja Iitu kajautti: - Ravia! Niin siirryimme kaikki raviin. Rvasimme teitä pitkin kohti kuusimetsää. Äkkiä pellolta lehahti lentoon lintu. Sillä oli kai pesä siellä ja se säikähti hevosia. Koska lintu oli niin äkkipikainen liikkeissään, se säikäytti Ripen. Äkkiä huomasin, että Rippe laukkasi Pepsi ja Sanni rinnallaan kohti kuusimetsää. - Pidättäkää! Iitu huudahti ja yritin pidätellä Rippeä. Siru sai Sannin rauhoittumaan, jolloin myös Rippe ja Pepsi rauhoittuivat ja pysäytimme hevoset. Katsoin taakseppäin ja huomasin Anstan ja Rosen ravailevan tännepäin. Iitu tuli Kingillä ja ohitti meidät. - Palautetaan järjestys, hän sanoi ja Chani määräsi Pepsin käyntin. Minä menin perään ja Siru jäi odottamaan että Ansta tulisi hänen eteensä.
Hevosemme olivat rauhoittuneet ja siirryimme kuusimetsässä olevalle polulle, joka oli enemmänkin tie kuin polku. Tiellä meni traktorin jäljet ja menimme niitä pitkin. Kävelimme pitkään kuusimetsässä ja näimme vaikka minkälaisia kuusia! Joissakin ei ollut neulasia, jotkut pursuivat naavaa ja joillekin naava oli muodostanut joulupukin parran. Saavuimme taas hiekkatielle, mutta tällä kertaa menimme vain sen yli ja jatkoimme matkaa toisella puolella. Siellä oli samanlaiset traktorinjäljet. Menimme taas niitä pitkän aikaa, kunnes saavuimme hakkuualueelle. Siellä oli traktori. Menimme hakkuualueen läpi varoen traktoria, koska hevoset saattaisivat pelästyä siitä. Pian olimme taas kerran kuusimetsässä. Tällä kertaa pelkällä polulla. Polkua ei jatkunut kauan, sillä kohta eteemme avautui suuri aukea alue. Siinä se oli, unelmieni täyttymys! Kuinka iso se olikaan, iso, tasainen, kasvusto oli lyhyttä. Täydellinen laukkapelto. - Laukkaa! Iitu huudahti ja nosti laukan. Meidän ei tarvinnut tehdä mitään, hevosemme innostuivat ja niistä tuli kuin höyryvetureita. Kingi oli nopea lämminverinen, joten se johti joukkoa. Pepsi ja Rippe olivat rinnakkain ja meidän takanamme oli todella lähellä Siru ja Sanni. Huomasimme että Rose ja Ansta olivat jääneet leistä jo montakymmentä metriä. Laukkapeltoa jatkui vielä, hevosten kilpailuvietti laukesi ja ne pistivät vitosvaiheet päälle. Kuitenkaan kaksi ponia ja suokki eivät saaneet lämminveristä Kingiä kiinni. Sitten tuli se suuri pettymys, kun laukkapelto loppuu ja joudutaan siirtymään sitaampiin askellajeihin, kuten raviin ja käyntiin. Rose laukkasi täyttä laukkapellon puolivälissä ja Ansta roikkui sen harjassa kiinni. Me siirsimme käyntiin ja pysähdyimme odottelemaan Anstaa. Keskiyön hiljaisuuden peitti hevosten puuskutus, oli tullut hieman hämärämpää. Kello olikohta yksi. Rose saapui huohottaen paikalle. - Jatketaan matkaa, IItu sanoi ja siirsi Kingin käyntiin. Menimme laukkapellolta tielle, joka vei suoraan tallille takaisin. Menimme tätä tietä koko loppumatkan. Ravailimme joissakin kohdissa, joissa näki hyvin eteen.
Puoli kahdelta saavuimme tallille. Ratsastimme kentälle ja tulimme alas selästä. Olimme niin väsyneitä, hyvä että pysyimme pystyssä kun talutimme hevoset talliin.
Tänä yönä emme varmasti hilluisi huoneessamme samalla tavalla kuin viie yönä, silloin valvoinne puoli yhteen. Tänään menisimme suorinta tietä pehkuihin.
|
|
Siru
Tuntematon naama
Posts: 3
|
Post by Siru on Aug 18, 2013 11:05:59 GMT
Yleisleirin leirikisat
Perjantai 12.7.2013
Kaikkia jännitti kovasti. Leirikisat alkaisivat tuotapikaa. Minä odotin vain ja ainoastaan Iitun käskyä lämmittely kentälle siirtymisestä. Kisapaikalla ihmisiä oli joka puolella. Olikohan Iitu mainostanut leirikisoja niin että talli saisi mainetta? En ehtinyt enempää miettimään sillä Iitu saapui paikalle ja pyysi meitä siirtymään lammittely kentälle. Kaikki taluttivat hevoset vaitonaisina kentälle. Ei kuulunut muuta kuin yleisön keskustelua. Keskustelivatkohan ne voittajasta? Vedin syvään henkeä ettei jännittäisi niin paljon. Kentälle saavuttuamme kaikki menivät yhdessä kaartoon ja nousivat hevosten selkään. Sen jälkeen Linda tuli paikalle. - No mitäs kisaajat? Linda kysyi leikkisästi. Kaikki pysyivät hiljaisina, myös EEva joka yleensä vain puhui ja puhui. Lindakin pysyi aivan hiljaa. Ehkä hän arvasi että meitä jännitti. Kuin yhteisestä sopimuksesta kaikki lähtivät kävelemään uraa pitkin. Linda kantoi kentälle pari lämmittely estettä jotka olivat arviolta noin 50 senttiä korkeita.
Satulat narisivat kun aloimme ravaamaan kevyessä ravissa. Jännitys alkoi laueta ja joukostamme alkoi kuulua pieniä naurun tyrskähdyksiä. Nyt minuakin alkoi naurattaa. Tämähän oli ihan hullua! Tällaiset tolvanat kisaamassa maastoesteillä! - Hih hih hih hih hii! nauru suorastaan tulvi suustani. Hekotin aina vain kovempaa ja kovempaa. Yleisö tuijotti meitä, erityisesti Anstaa joka jo melkein roikkui hevosen kaulalla. Hyvä ettei tipahtanut kun nauroi niin kovasti. Vähitellen Lindakin alkoi nauramaan mukanamme. Kaikki kuitenkin hätkähtivät kun pellolta kuului kuulutus. - EEva ja Rippe radalle ja Ansta ja Rose valmistautuu! Iitu huusi kovaääniseensä. - Voihan luuska! Mä en edes kerennyt hypätä harjoitushyppyä! EEva sanoi surumielisenä. Nauru oli kaikonnut hänestä.
- Ja valmiina, paikoillane...HEP! lähtömerkki kaikui ilmassa. Pelto täyttyi kavion kapseesta kun Rippe syöksyi laukkaan. Ensimmäinen este oli jo takanapäin. Yksi, kaksi kolme ja toinen este! EEva ja Rippe lähestyivät sarjaestettä. Se oli kaikista vaiken kohta radassa. Mutta mitä ihmettä he tekivät? EEva ajoi Rippeä vielä kovempaan laukkaan. Yleisö kohahti kun EEva saapui sarjalle. Ja hyppy! Huokaisu pääsi yleisön joukosta. EEva oli selvinnyt sarjasta ehjin nahoin.
Viimeinen este oli vastassa. Se oli rakennettu kannoista ja laudoista. Ja hop! EEva oli suorittanut radan ja varmasti saanut ennätysajan. - Seuraavaksi Ansta ja Rose, Cha Cha ja Pepsi valmistautuvat! Ansta sai lähtömerkin ja he syöksyivät matkaan. Ansta selvästi tavoitteli voittoa ihan tosissaan. Yleisö oli aivan hipihiljaa. Ansta ei kyllä selviäisi radasta noin kovassa vauhdissa.
Ensimmäinen este, ja hop! Ansta painautui Rosen harjaa vasten. Näytti siltä että Rose kulkisi aivan itsestään. Kaikki alkoivat hermostua. Tuossa ratsastuksessa voisi käydä huonosti. - Ansta jarruta! Iitu huudahti, mutta ilmeisesti Ansta ei kuullut sillä hän jatkoi vain sekopäistä laukkaansa. Ansta ja Rose tulivat sarjaesteelle. He olivat jo selvineet kahdesta ensimmäisestä, mutta sarjaeste oli vaikea. Miten tässä nyt kävisi? - IIIK! kuulin Anstan kiljuvan Rosen selässä. Tippuiko Ansta? Emme nähneet pellolle kentältä. Vähään aikaan ei kuulunut mitään muuta kuin laukkaavan hevosen askeleet. Kohta Iitu kuitenkin huusi: - Ja seuraavaksi radalle tulee Cha Cha ja Pepsi, Siru ja Sanni valmistautuvat! Ansta oli tainnut selvitä sillä Iitu ei kuuluttanut mitään Anstasta.
Cha Cha onneksi jo heti aluksi rauhoittimenoansa. Hän ei tainnut niinkään välittää voitosta. Hauskanpito taisi olla hänelle tärkeintä. Sarjaestekkin sujui häneltä ilman minkäänlaista kohellusta. Tässä meillä oli hyvä ratsastaja! Ei samanlainen tollo kuin me muut, mutta minkäs sille mahtoi jos syntyi täydeksi puupääksi...No ainakin saimme olla tyytyväisiä Cha Chan suoritukseen. Yleisökin hymyili Cha Challe radan jälkeen oikein makeasti. Oikea hevoskuiskaaja sanon minä! Cha Cha taputti Pepsiä kaulalle. No kukapa ei olisi siinä tilanteessa taputtanut, olihan se täydellinen suoritus. - Seuraavaksi Siru ja Sanni, onnea matkaan! kaikui Iitun kovaäänisestä. Me aikoisimme tähdätä voittoon Sannin kanssa!
- Paikoillane, valmiit, HEP! Painoin pohkeet Sannin kylkiin. Sanni lähti hieman hitaaseen mutta hyvään koottuun laukkaan. Minä ja Sanni molemmat nautimme maastoesteistä. Ne toivat vaihtelua elämään.
Ensimmäinen este vilahti allamme. Wau mikä hyppy! Sanni oli ihan mahtava! Parempaa ei voisi toivoa! Yht`äkkiä minua alkoi naurattamaan ja aloin hytkyä naurusta Sannin selässä. Olin kyvytön tekemään mitään. - Hih hih hih hii! Hoh hoh hoh hoo! Heh heh hee! nauroin niin kovaa että Sanni säikähti sitä ja juoksi suraa tietä kotiin. Minä tipahdin tietysti niin hurjassa laukassa ja sitten siinä ihmeteltiin että mitä tapahtui. Kilpailu ei minun osaltani mennyt aivan putkeen.
- Minulla on suuri kunnia ilmoittaa leirikisojen voittaja! Kisat olivat hyvin mielenkiintoiset, mutta voittajaksi ylsi vain yksi teistä. Nimi loppuu Aa kirjaimeen. - Kerro jo Iitu! me marisimme sillä meillä oli palava halu tietää kuka voittaisi. - Voittaja on... Ansta Rosella! - Wohoo!!!! Ansta alkoi hyppiä pitkin huonetta. Voittaja oli yllättävä. Anstahan oli ratsastanut kuin humalassa oleva tyyppi.
Lopuksi jaettiin vielä ruusukkeet ja Ansta sai extrana karkkipussin, koska oli voittanut. Minä olin erittäin tyytyväinen leiriin. Tämä taisi olla paras leiri ikinä!
|
|
|
Post by Iitu on Sept 17, 2013 12:56:03 GMT
Kiitos Sirulle ja EEvalle tarinoista! Vielä Anstan tarinaa odotellaan.
|
|
ansta
Tuntematon naama
Posts: 9
|
Post by ansta on Dec 5, 2013 12:37:40 GMT
Kiitos Sirulle ja EEvalle tarinoista! Vielä Anstan tarinaa odotellaan. Valitettavasti LUULEN että tarinaa ei tule
|
|