|
Post by Iitu on Jul 17, 2013 15:19:27 GMT
Anstan leirikisoista voittama yksityistunti. Ratsuna Kalle. Kirjoita tarina tunnista tähän topiikiin.
Lämmittelyssä menimme kaikkia askellajeja ja peruslämppäjuttujen lisäksi puomeja kaikissa askellajeissa. Esteitä hyppäsimme vain yksittäisinä ja korkeus pidettiin melko matalana, sillä Kalle ei ole mikään helppo hevonen, eikä Ansta ole Kallella ennen hypännyt.
EDIT: Tunnin maksettuasi saat Iitulta vastakommentin.
|
|
ansta
Tuntematon naama
Posts: 9
|
Post by ansta on Aug 1, 2013 15:45:57 GMT
Lentäjän poika
23.7.2013
Kävelin pitkää hiekkatietä, jota reunustivat paksut männyt. Hieman vinossa olevassa kyltissä luki Koivurannan Harrastetalli. Aurinko pilkahteli puiden lomasta. Kävelin kujan loppuun, ja tupsahdin aurinkoiselle tallipihalle. Nuuhkaisin lämmintä ilmaa. Mutta mitä ihmettä? Miten täällä voi haista savu? Kauhistuin ja ryntäsin talliin. Siellä ei ollut mitään erikoista, vain pitkä karsinarivistö joka oli tyhjillään. Ryntäsin takaisin ulos. Savun haju voimistui, ja tajusin yhtäkkiä mistä se tuli. Tallin takaa! Juoksin nopeasti tallin taakse, ja olin lentää selälleen. Tästäkö se savun haju tulikin? Näin edessäni Iitun ja käryävän kaasugrillin, jossa Iitu kaikessa rauhassa paisteli makkaroita. - Mitä ihmettä sinä teet?! huudahdin Iitulle. Iitu nosti päänsä grillistä ja katsoi minua kysyvästi. - Miten niin? Iitu kysyi. - Grillaat tyytyväisenä makkaroita tallin takana, vaikka sinun pitäisi pitää minulle yksityistunti! huudan kiukkuisesti. - Hei, rauhoitu, kyllä minä sinulle sen tunnin pidän, ei tarvitse hermostua, Iitu sanoi minulle. - No hyvä, sanon ja en ole enää vihainen. - Kävin aamulla hakemassa Kallen traikun kanssa laitumelta ja juoksutin sitä vähän kentällä, Iitu sanoi. - Se on tallissa. - Ok, käyn laittamassa sen valmiiksi, sanoin ja kävelin talliin.
Tallissa kävin hakemassa harjampärin, jossa luki Kallen nimi. Otin sen hyllystä ja kävelin Kallen karsinan ovelle. Avasin karsinan oven ja astuin sisään karsinaan. Kalle luimisti korviaan ja näytti äärimmäisen kyllästyneeltä. Otin ämpäristä kumisuan ja rupesin harjaamaan. Kalle luimisteli koko ajan ja yritti potkaista heti jos siirryin vähänkin taaemmas. Laitoin kumisuan takaisin ämpäriin ja otin sieltä pölyharjan. Harjasin pölyharjalla pitkään, sillä Kalle oli ilmeisesti piehtaroinut karsinassaan ja en saanut kumisualla kaikkea pois. Lopuksi tein vielä viimeisen silauksen pehmeällä harjalla. Ihan viimeiseksi putsasin Kallelta kaviot. Vein Kallen harjaämpärin pois ja hain sen suitset ja satulan. Ripustin suitset karsinan ulkopuolella olevaan koukkuun ja heivautin satulan Kallen selkään. Tiesin, että Kalle inhoaa satula vyön kiristämistä, joten laitoin sen hyvin löyhälle. Kiristäisin sen vasta kentällä ja pyytäisin Iitua pitelemään Kallea. Otin Kallen suitset karsinan ulkopuolella olevasta koukusta ja asetin ohjat kaulalle. Sitten livautin sormeni Kallen suupielestä sisään ja se avasi kiltisti suunsa. Laitoin remmit kiinni, otin ohjat kaulalta ja talutin sen ulos.
Iitu seisoi jo kentän keskellä ja sulki kentän portin kun olimme päässeet portin sisäpuolelle. Pyysin Iitua pitelemään Kallea ja aloin kiristää satulavyötä hitaasti. Kalle irvisti ja yritti purra minua. Onneksi Iitu oli pitelemässä Kallea, sillä sen piteleminen yksin olisi ollut hyvin vaikeaa. Kirrasin satulavyötä pikkuhiljaa ja lopulta sain sen hyvälle kireydelle. Laitoin ohjat kaulalle, jalan jalustimeen ja ponnistin Kallen selkään. Otin ohjat paremmin käteen ja ohjasin Kallen uralle.
Kävelin ensin pari kierrosta alkukäyntejä, jotta Kallen ei tarvitsisi hypätä kylmiltään. Sitten Iitu käski minun siirtyä raviin. Annoin Kallelle pohkeita ja kevensin Kallen hitaan ravin tahdissa. Iitu laittoi toiselle pitkälle sivulle muutaman puomin ja käski minun mennä puomit ravissa ja nousta kevyeen istuntuntaan puomien päälle. Ravasin pitkän sivun loppuun ja käännyin lyhyeltä sivulta puomisivulle. Ylitimme puomit ilman mitään ongelmia. Menin puomit vielä pari kertaa ravissa, kunnes Iitu käski minun nostaa laukan. Työnsin oikeaa pohjettani hieman eteenpäin, ja painoin sen kevyesti Kallen kylkeen. Se lähti rauhalliseen laukkaan. Laukkasin puomien yli, ja Kalle ylitti ne hienosti. Menin puomit pari kertaa laukassa ja sitten Iitu käski minun hidastaa Kalle hetkeksi käyntiin. Annoin Kallen Kävellä pitkin ohjin kenttää ympäri sillä aikaa kun Iitu kasasi minulle noin 40 cm korkean pystyn. Iitu käski minun nostaa ravin ja tulla pitkällä sivulla oleva este. Annoin Kallelle pohkeita ja Kalle siirtyi hienosti raviin. Käänsin Kallen pitkälle sivulle ja nousin kevyeen istuntaan. Kalle lennähti esteen ylitse kuin lintu. Ravasin kentän ympäri ja tulin toisen kerran esteelle. Nousin taas kevyeen istuntaan ja Kalle liisi esteen yli. Sitten Iitu käski minun nostaa laukan. Painoin oikean pohkeeni Kallen kylkeen ja se lähti laukkaamaan. Laukkasinme esteelle, minä nousin kevyeen istuntaan ja tunsin, kuinka hevonen allani ylitti esteen valtavan suurella ilmavaralla. - Hienoa! Iitu huusi. Hymyilin tyytyväisenä ja laukkasin kentän ympäri. Tulimme taas pitkälle sivulle, ja Kalle otti vauhtia, ponnisti ja liisi esteen yli. - Korotan estettä hieman, Iitu sanoi. Laukkasin korotetulle esteelle ja nousin kevyeen istuntaan. Äkkiä tapahtui jotain. Juuri kun Kalle oli hyppäämässä, se otti valtavan loikan oikealle. En ollut varautunut siihen, ja seuraavassa sekunnissa tunsin, kuinka irtosin satulasta ja makasin maassa mahallaan, suu täynnä hiekkaa. Äkkiä vanhan, tutun sävelmän sanat alkoivat kaikua päässäni. Minä olen vain lentäjän poika... - Sattuiko? Iitun huolestuneet kasvot katsoivat minua yläpuoleltani. Huomasin nousseeni istumaan ja laulavani täyttä kurkkua Lentäjän poikaa. Iitu ja Kalle tuijottivat minua ihmeissään. - Ei minuun sattunut, minä sanoin, ja saman tien minä ja Iitu purskahdimme nauruun. - Olisipa minulla ollut videokamera mukana, niin olisimme voineet katsoa sen myöhemmin hidastettuna! Iitu kikatti. - Niinpä! minä nauroin takaisin. - Mene takaisin selkään, niin hypätään vielä kerran jotta sinulle ei jää mitään kammoa tippumisestasi, Iitu sanoi. - Ok, minä vastasin, asetin jalan jalustimeen ja ponkaisin selkään. Ohjasin Kallen uralle, ja samassa Iitu huusi: - Nosta ensin ravi ja sitten laukka, ja tule laukassa tuo este! Annoin Kallelle pohkeita, ja se lähti raviin. Annoin Kallelle laukkapohkeet ja tulin pitkälle sivulle, jossa este oli. Nousin kevyeeseen istuntaan ja Kalle ponnisti ja liisi yli. - Hyvä! Iitu huusi. - Nyt voit jalkautua. Kävelin hetken uralla ja ohjasin Kallen sitten kaartoon. Otin jalat jalustimista ja liuin maahan. Halasin Kallea pitkään, otin¨ohjat kalulalta ja talutin sen talliin.
Tallissa talutin Kallen omaan karsinaansa, ja Otin siltä satulan pois. Olin vähällä kaatua selälleen, niin painava satula oli! Vein Kallen satulan omaan telineeseen, ja menin takaisin Kallen karsinaan. Avasin poskihihnan ja turparemmin, ja vedin suitset pois Kallen päästä. Kävin huuhtelemassa kuolaimet hanan alla, ja ripustin suitset omaan koukkuunsa. Sitten menin Kallen karsinaan, ja aloin harjata sitä, mutta samassa Iitu tuli taalliin ja sanoi: - Ei sinun sitä kannata harjata, se kuitenkin piehtaroi itsensä aivan likaiseksi. - Ok, vastasin . Laitoin Kallelle riimun ja napsautin siihen riimunnarun. Avasin tallin oven ja talutin Kallen ulos.
Talutin Kallen tarhaan ja irrotin siltä riimun. Menin tarhasta ulos ja katselin, kuinka kirjava hevonen laukkasi pois jättäen taakseen valtavan pölypilven.
|
|
|
Post by Iitu on Aug 10, 2013 18:34:08 GMT
Kiitos hienosta tarinasta!
Vastakommentti: Tunti sujui oikein hyvin ja yllätyin siitä, miten nopeasti löysit oikean tavan ratsastaa Kallea. Tippuminen ei haitannut, koska nousit heti takaisin selkään, eikä Kalle tehnyt mitään sen kummempaa. Olisit tietysti voinut varautua kieltoon paremmin, mutta oikein hienosti meni kaiken kaikkiaan!
|
|